hyviä syitä

tänäänkin on helppo valvoa liian myöhään
miettiä huomisen säätä ja särkevää päätä
   
     poikia, jotka eivät soitelleet
          vaikka koko eilinen oli pitkiä silmiä ja superlatiiveja
     ja niitä toisia, jotka eivät uskaltaneetkaan muuta kuin
          vähän hymyillä

karkaavia kymmeniä tiliotteessa

          lääkäriä, jota en vakuuttanut
               ja ihmisiä, joita en rakastanut

hukkuneita pöytäkirjoja ja puuttuneita kulukorvauslomakkeita ja sitten vielä sitä,
että evätäänkö meiltä nyt hankeavustus.

             jäisiä teitä kissoja lauluja
             haikeita kaipuita vanhoja lukkoja
             epäonnistumisia tiskialtaan täydeltä,

ja ensi viikon kahtasataa kuolemanvaaraa

tässä teille valheita

on harhaa

         että eniten maailmassa minua rakastaa terapeuttini
         että kaivatuksi voi tulla vain kuolemalla
    tai että minun täytyisi kirjoittaa vaan täysien pisteiden esseitä ollakseni okei
        
         etten voisi olla äiti, vaikka omani ei ihan onnistunutkaan
         etten muka selviäisi

         ettei kevät tulisi ja perhoset kasvaisi ja aurinko jaksaisi
         ettenkö minä olisi jo päässyt jaloilleni
                      tai vähintäänkin olisi kovasti matkalla sinne
         ettenkö muka olisi kasvanut ihan kaksin käsin koko syksyn,

kun kerta tiedän jo tämän kaiken

vanhoja ajatuksia

viides kuppi kahvia ja
       kuudes sarja rytmihäiriöitä

                   varmaan vielä silloin
                            aikuisena
                            hiukset kammattuna töissä

kun ei ole mitään, mille nauraa

                    ajattelen sua ainakin illoin
                             kun käännän kylkeä sängyssä 
                             hukun levottomissa öissä

herätän itseni unihalvauksesta
ja ladon pulloja palautusautomaattiin

sananlaskun sovellus

     rauta rautaa hioo
     ihminen hioo ihmistä

ja onhan sekin totta, mutta

surullisia olemattomia
hiekanmuruja onnettomuudessa
ovat ne, jotka antoivat muiden louhia itsestään liikaa:
kokonaisia ominaisuuksia

sinun värisi ovat sinun
sinun särösi ovat minun aarteitani
sileänä et säväyttäisi

tiedätkö sinä

luen Orwellia ja suunnittelen pelastavani yhteiskunnan
mutten tiedä, kuinka itse jaksaisin olla olemassa

        selvää on kuitenkin, että maailmantalous ja minä
        taidamme molemmat olla yhtä huonossa kunnossa

voitan poikkeuksetta shakissa
mutten tiedä, miten kaataisin kuninkaat pääni sisällä

        siellä kun ei toimi samat taktiikat
        joilla hallitsen ruutuja laudalla

olen myös oppinut, miten saada myrskytuuli tuntumaan vakaalta
mutten tiedä, mistä löytäisin vaihteeksi tyyntä

        silloinkin kun luulin selvinneeni
        taisi oikeastaan kyse olla tottumisesta

---

en siis katsoisi ollenkaan pahalla,
jos joku tahtoisi vähän vaihdella tietoja
kahvikupin äärellä, kommenttilaatikossa,
salaisissa tapaamisissa tai sähköpostilla

305. runotorstai: kultaiset vuodet

jos on aina rakastanut tulevaisuutta
ei oikestaan ole mahdollista 
         kaivata sitä, kun oli kaksi tai kuusi tai viisitoista

tai olla uskomatta,
edeltä ikävöimättä ja odottamatta,
    että minäkin vielä löydän, joskus, varmasti (!)

              kultaiset vuodet

onni ja rauha muuallakin kuin kahvikupissa
          mielenrauha riippumatta säätilasta

---

Jos runotorstaihomma ei vielä ole tuttu, niin selvennystä löytyy täältä. Tämä oli ensimmäinen toteuttamani haaste, mutta voi hyvinkin olla, että jatkossa näitä on täällä enemmänkin.

todistaakseni

 välillä mietin
 
          lävistänkö itseni näyttääkseni,
          etten ole ihan ehjä sisältäkään
  vai todistaakseni,
          että minähän se kestän mitä vaan

     kyllä minä pärjään, ei satu yhtään!
     katso nyt, tässäkin on reikä!

ja sitäkin, että

          annanko hiusteni takuttua
          jotta kaikki aavistaisivat solmut syvemmällä
  vai todistaakseni,
          että minä kyllä pystyn hallitsemaan mitä vaan

     eihän minua pari takkua pysäytä,
     aina voi tehdä nutturan!

Jouni

Neljänneltä pianonsoiton opettajaltani opin
            että rannestaccatot ovat avain menestykseen
      ja että suuren septimin soinnut ovat
      oikeastaan vähän yliarvostettuja

Että suussa ei voi olla lävistystä, jos tahtoo olla konserttipianisti tai vakavasti otettava tai muuten vaan onnellinen.
     Ja että "pojat nyt yleensä ovatkin lahjakkaampia tässä lajissa".

Viidenneksi rupesin itse,
sillä en halunnut enää tuottaa
kovin montaa pettymystä,

     ja kun opettajina olemme Jounin kanssa kuitenkin molemmat yhtä heikkoja.

12 nimeä

jos ette vielä tunne minua,
niin tällä viikolla olen ollut

                                        hallituksen puheenjohtaja
                                        nainen ratissa


                                        puolikas ylioppilas
ja
                                        potilas
koska on ihan okei
olla olematta valmis


                                        huoneen 39/1 asukas
                                        mahdollisesti kiinnostava
                                        oikeassa


liian monen puheissa
                                        se yksi
ja vain yhdelle
                                        muru


                                        martsa
                                        kultatyttö
sekä
                                        sinä siellä

marraskuussa

                     sellaisten, joilla sekä sisintä että varpaita helposti paleltaa
               on erityisen tärkeää löytää joku,
          jonka kanssa sitä ei
                               ihan
                            aina 
                                tarvitse
                                     muistaa



       vaikka sille miehelle olisikin sitten vaikeaa käsitellä

kirpeyttä tytön luonteessa
vähän liian takkuisia hiuksia

      ja myöhemmin

sitä yhtä yllättävää kysymysmerkkiä

keskusteluja, joissa ollaan niin kypsiä aikuisia
vaikka oikeasti haluttaisiin itkeä huuta halata
suudella, ei salata

                           ei me välttämättä tarvittukaan
                                                hitaita aamuja
                                          yhteisiä huolia
                                     liian kapeaa sänkyä kahdelle

                   minä viihdyn ihan hyvin päämäärättömissä päivissäni
                         suunnattoman suunnittelemattomassa seikkailussani
                                (vailla suuntaa vailla suunnitelmaa vailla sinua)

tällä ei ole mitään taiteellista merkitystä

joaSIJPÄeogjpäraogjWPIGHäiogjrpriejgpäaijgpaojgporjgpäoekgpäeorgpeorupiquripJÄPRJFpäjäp9poJPOGJPÄJGP4J5GPEWIJGP93U5IOT4ITJWOIGUEOIRUGOSAIULODIVAIJGRPOUOQUOIGSJEOIHJSDOIFHSDOIGOIRUG

koska mies on yhtä kaunis kuin ennen 

ja sitä olisi helppo rakastaa,

kun se näyttää kuvia remontista

ja kysyy, mitä kuuluu

aDSÄÄdäjFfpäFJPAORJFPERSJGP395UGJASOIJFASLDCJAPOJFPOjePFOJPAIJOGIJOIGJOPIGJPEIRJGPEIGJPOEITJGPIE5UG490U5Y20935UT02395UT02395UT09325UT029U509jdjed09j+92j9wjf92joihgrj309g3+94+394j+3

koska tämä systeemi kyllä toimisi niin hirveän hyvin,

jos vaan joskus lähtisi liikkelle (taidamme olla ikiliikkuja!)

kaksi savolaista ja parisuhdetilanne jatkuva peut-être

suattaapi olla, suattaapi olla olematta

JPS+D0I4+0I+it3ig+0i450i+i0i0i530it03i40jfdskfjowgkpaorkgowakfkasökfjdslknvldkjvlkasjvlrkjflkasjlgkjsarfjseofaöesfköasokfpwkrowkefksdöogksöfkgöflkjglkerjoigjweprgjpoerjgpojdflkv933

koska tässä se nyt sitten olisi,

olisi

salaliitto

äidinkielen tunneilla minulla on aseveli
opettaja, joka rakastaa kieltä yhtä paljon kuin minä

mutta koska opetussuunnitelman laatijat eivät,
meidän täytyy puhua vain tekstitaidon vastauksista
ja vaihtaa salaliittolaisten katseita

toivon, ettei meistä koskaan tule sellaisia
jotka luulevat, että kielessä onkin kyse vain kypsyydestä
jäsennyksestä ja osuvista havainnoista

tätä ei ainakaan julkaistaisi

tänään minun sanojani tarvitaan eniten kalenterin sivuilla  
(säkeistöissä rytmi ilman taukoja;
lyriikkaa, jota vain hullu voi rakastaa)

sisäisten liikenneruuhkien keskellä
ulkoisia kaaoksia paetessa
oli yllättävää muistaa

että minuakin piti joskus odottaa
sinikantiset runokokoelmat
kummallisen onnelliset valokuvat,
vaikka hampaita ei hymyillessä saisikaan näyttää, ei runoilija

enkä minä vieläkään osaa sanoa
miksi kenenkään olisi pitänyt käsittää päiväkirjani taiteena

metaruno

satunnaisia pilkkuja silmäkuopissa
kirppuja, pakenevia loppuja
tarinat polvitapeissa tai jossain ihan muaalla
ei yksikään löydä päähän asti

poskionteloissa sanojen tulva
ja kohta tulehdus,
kun niitä ei sieltä saa pois

suussa pelkkää kaipausta
kömpelyyttä ja vääriä äänteitä

uudet sukat

olen hengittänyt ollakseni mustasukkainen
elänyt melkein uskoen minuun
                                                   ja mieheen,

jonka sukkia en koskaan tule näkemään lattiallani.

mutta koska jatkossakin nukahdan illalla
heräämättä kenenkään unessa,

                 oli viisainta hankkia uudet sukat

hetken verran eriparinen;
ihan vielä en ole saanut itseäni järjestykseen

välinpitämätön

himmennän ikkunalasillani auringon
eristäen maailman ja ne muut sellaiset
onnelliset illuusiot

merkityksetön maanantai
tiistain toivottomuus
musertaisi minut,
jos enää sellaisesta välittäisin

autuus

sinä muutit valtamerellisen vaitonaisuutta
ei miksikään; sinä hävitit sen
seivästit valkohait ja maitovalaat
eutanasia yksinäisyydelle

maailmankaikkeudellinen mahdottomuutta
on yhtäkkiä minun sylissäni
sisälläni perhosensiipien pandemia

dehydraatio

me sanomme nähdään taas
ja koputamme puuta kuin hullut

pelkään, että minun menettämiseni
ei tee yhtä kipeää kuin sinun
(ääriolosuhteissa, poissa sinusta
olen yhtä kaikki nestehukassa)

mutta minussa 
on täsmälleen liian monta häiriötä
säntillisessä epäjärjestyksessä
kulmia, joita on mahdotonta rakastaa

minä sanon nähdään taas
ja suutelen kuin hullu

toistaiseksi eksynyt

ei haittaa hirveästi,

että muutama väärä lause pystyy erottamaan minut täydellisestä miehestä,
miljoonat kilometrit asfalttia muusta maailmasta
ja puolikas sairauteni melkein kaikesta toivosta,

       sillä millään niistä  ei ole valtaa
       erottaa minua jumalastani

voimattomuudenkin keskellä voima on minussa;
ei minua

      eksyneenä yksinäisenäkin
      lopullisempaa taitaa olla muu kuin minä

rakkaus saattaa olla kuuro

siniaaltomaista ääntä muistona sinusta
1500 hertsiä molemmissa korvissa

        jatkuvasti

eilinen musiikki oli liikaa minun korvilleni
sillä ääntä absordoivat palaset olivat taas kotona
ja tiesin, että lääkärini haluaisi kysyä
                          mikä sinua oikein vaivaa?

minä melkein jäin sinun takiasi

       mutta kuules, olen jo oppinut vähän
       olisihan sääli, jos nyt lakkaisin kuulemasta,
       sillä ethän sinä sitten voisi kosia laulaen

sokeaa tämä ei ole,
mutta kuurous ei ole yhtään poissuljettua
     näillä korvilla
     (ja sinun äänellä) 

mutta kyllä minä hankkisin vaikka hyperakusian takiasi
sillä tinnitykseen voi aina ottaa alpratsomaania
mutta sinä et häviä tästä päästä millään

mökkipolulla

hei mustikkasuu,

     muistathan, kun palaneet kielet olivat onnea nekin?
     mummon paahtamia perunoita ja tikkupulla nuotiolla
     kun ruoka oli niin hyvää, ettei millään millään olisi malttanut odottaa

ja entäpä silloin,

     kun maitohampaat tipahtelivat yksittäin pois
     mitäs siitä, joskus joutuu luopumaan!
     ei meistä muuten aikuisia tulisi

uskothan siis myös,

     että haavat polvissa kaatumisen jäljiltä
     ovat vain todisteita siitä, että jalkasi kantoivat
     että sinä se vasta jaksatkin juosta lujaa!

kuules silkkikorva,

     nyt meidän täytyy jatkaa matkaa
     ollaan vaan vähän varovaisempia tällä kertaa!

asunto 39

tämän kodin ahtaus on nyt tullut uniini
näen painajaisia siitä, että herään täältä
ja kun herään vihaan

            kaikkia
            täällä
                        vihaan kaikkea täällä

haluan olla yksin yksinäisinä öinä
en niin, että seinän takana ollaan onnellisia
en tahdo pyyhkiä kyyneleitäni matkalla suihkuun

kulissit valtasivat kotini
heti eteisessä ne häilyvät seinillä
                           irvistelevät nurkissa
                           syövät minut rammaksi

73 neliötä kolmelle ja silti minut on saarrettu

ennen makasin kokonaisia päiviä sängyssä
           ja välillä keittiön lattialla
           huusin, kun lohduttomuus sitä vaati
(nyt minulta vaaditaan myös yhteisten tilojen siistinä pitämistä!)
           olin surkeassa surujen maalaamassa kodissani kuitenkin kotona

muutama neliö omaa tilaa missä vaan
keittiö, jossa ei tarvitse hymyillä
olen etsinyt kaksi kuukautta ja kohta tukehdun

puhdasta

me juomme tähdistä uutettua teetä
unelmoimme kokonaisia maailmoita
sillä nuoruus on aina puhtaampaa kuin kritiikki

meidän iässämme on vielä lupa
nousta varpailleen, ojentaa jokainen sormi
kokeilla, montako pilveä jää kiinni
voiko auringosta saada otteen?

epäonnistumiset tapahtuvat ensimmäisiä kertoja
vielä meidän ei tarvitse niitä pelätä

lopputulos

joko jumala on olemassa
tai sitten kaikki päättyy siihen, etten jaksanutkaan

palan

ihan pian minä palan pohjaan
jos joku ei ehdi kääntää levyä pienemmälle
minä sulan pois kuin sokeripala kahviin
eikä minua sitten enää tavoita

minä palan enkä palaa
mutta hiivun niin hitaasti,
ettei kukaan ehdi huomata

minä olen niin hajanainen kuin nainen hajalla ikinä voi olla
etsin elämän tarkoituksen itseni ulkopuolelta
sillä minussa ei ole enää mitään

yhteiskuntafilosofian essee

me tiedämme, kuinka saada myrskytuuli näyttämään vakaalta
vaikka myönnämme toki, ettemme tunne rauhaa

              tiesitkö, ettei yksikään jumalaa leikkivä tiedä yhtään sinua paremmin,
              miten luomansa maailman saisi toimimaan?

tasapainoista sommitelmaa ei ollutkaan
rukoilkaamme siis, että Smithin näkymätön käsi ilmestyisi

milloin teimme taidetta siitä,
ettemme osaa

              tiesitkö, että opintoraha, jolla ostit tänään ruokaa, oli lainarahaa,
              eikä valtio tiedä, millä voisi koskaan maksaa sitä takaisin?
              (itse asiassa se tietää jo, ettei ikinä pysty!)

viat pystyisin minäkin nimeämään
sinä toiset tuhatta epäkohtaa
mutta ratkaisut:
                           tuulen tavoittelua
                           hyväntahtoista arvailua

                           teorioita
                           utopioita

kaikki kaatuu ihmiseen

              oletteko huomanneet, että koko ihmiskunta huutaa
              että joku tulisi ja pelastaisi?

              Hobbes ei ollutkaan niin tyhmä kuin aluksi näytti

demokratia ei toiminut, saisimmeko suvereenin

rendez-vous

tänään minä puin kaikista korkeimmat korot
sillä surullisellakin on oikeus olla kaunis

treffeillä Mika Waltarin kanssa
kopisen kirjaston käytävillä
katsokaa, minä olen!

tähti

sisko sinä olet minulle ainakin puoli aurinkoa
korkealentoista ja huikaisevan hienoa
mutta lähellä

tähtitaivaan kulma, josta sain kiinni
sinun kanssasi minua ei huimaa

en ihan vielä ymmärrä
että seuraavat seitsemän kuukautta olet olemassa vain postikorteissa
että tuskin saan niiden käsialasta selvää,
sillä sinulla on kiire ahmimaan lisää maailmaa

minä en millään tahtoisi päästää irti nyt

se satunnainen

minä olen niitä tyttöjä,
joille se oikea oli väärä numero

katse satunnaiseen suuntaan
se poika, jolla oli mukava hymy
muttei oikein muuta

suuruuden äärellä

taivas on kasvanut eilisestä
se on liian suuri minulle

ja vaikka nyt on kaunista niin
äänetön ääretön ei vieläkään kerro mitään itsestään

tulevaisuus en halua että tulet niin pian
jos et ensin sano nimeäsi

vapaaksi

          sairaus sisälläni
          sade minussa

          minä päästin sen itse sisään
          minä hallitsen sitä


tänään luen vanhoja runoja
ajatuksia, joita rakastin
nyt sitä on vaikea uskoa

enää minä en kiitä sairautta
vaan pyydän, että se antaisi minun syödä

pieneksi, niin minä olin tämän otsikoinut
mutta tänään minulla on uusi tavoite

kaksi tyhjää

me syleilimme maailmoita siinä missä toisiamme;
koettaen unohtaa, että ne voivat kadota yhtä helposti kuin me ne omaksuimme
annoimme unten elää meissä, vaikka tiesimme,
että ne voi kuolla koska vain

päätimme unohtaa paljon
         esimerkiksi sen, mitä tapahtuu
         jos päästää toisen ytimeen
         tietämättä, haluaako kuitenkaan pitää kiinni

oli niin helppoa nitoa kaksi elämää yhteen
mutta liian monta maailmaa kuoli, kun minut revittiin tyhjäksi

on mulla kuitenkin hyvä tyyny

makaan kokonaisia päiviä sängyssä

minun tuntini ovat valtameriä
sekunnit sanoja, joille en oikein löydä pareja

milloinkohan viimeksi vaihdoin lakanat

enää en tavoita kokonaisia lauseita 
on mulla elämä, mutten oikein tiedä,
mitä tällä pitäisi tehdä

milloinkohan viimeksi sain aikaan yhtään mitään

tästä on runollisuus kaukana

suomalaisen suoritusyhteiskunnan huipentuma

          nyt päiväni mitataan kahvikupeissa
          toivoni luetuissa sivuissa

ja ihan liian pian
          arvoni YTL:an antamissa pisteissä

ei yhtään ihmetytä,
että menestyminen kuulostaa samalta kuin menehtyminen
(valitettavasti myös tiedän, kumpi on lähempänä)

kuka tässä enää ehtii kirjoittamaan

asunto 14

varo! koti tyhjenee
se lakkaa olemasta koti

                aavistit, kun otit postikorttikokoelmasi seinältä
                eteisessä tuoksui taas vieraalta
                ja puoli maailmaasi oli pahvilaatikoissa

varo! tyhjyys iskee yllättäen
et huomaa sitä ennen kuin kuulet kaiun
kodittomana alastomassa asunnossa

                ja vaikket vielä tiedäkään
                niin uudessa kodissa sinä vielä vuoden päästäkin
                valvot öisin ja muistat sinisen parvekkeen

2012

kaksi tyttöä ja liian monta pahvilaatikkoa
herään huomenna täältä

tämä asunto täytetään naurulla runoilla ilolla levolla
villasukilla ja koulukirjoilla
ja jääkaappi ruoalla, heti huomenna

olen nyt jo kotona

tulevien öiden salaisuuksia

kerran halkesin huolella,

vaurioiduin varoittamatta

tänään uskallan näyttää, mistä minut leikattiin  au - ki

tikkejä suoraan sieluun, vaikka pisteleekin

minä saan nämä haavat vielä umpeutumaan

lommot olemuksessani oikeamaan

ja tiedätkö, sitten minä olen  ai - dos - ti  terve

vuosien päästä kerron aamuyön salaisuutena selviytymistarinan

siitä, mitä ikinä ne tänään minulle diagnosoikaan

kosisin vaikka polvet ruvella

sudenkorentoja silmäkulmissa
ketunpoikia oikealla olkapäällä
mustikkaa sormissa ja suupielissä

hänessä on niin paljon -- nykyään minussakin asuu naurua

uskallatko

aamu hukkui hapuiluun
sumunsiniseen sameuteen
hulluun haikeuteen

minne sinä jäit, kun usva olisi upottanut meidät
kun minä näin sinistä ja rakastin sitä;
ehkä jo sinuakin

neljännessä kerroksessa

ne antoi lääkkeitä, jotta en valvoisi öisin parvekkeella
miettisi, nousisinko kaiteelle istumaan
ja miltä tuntuisi, jos ote irtoaisi

ne sanoi että tällä viikolla joku soittaa
ne sanoi että minä pääsen hoitoon
ne sanoi

ei neljä kerrosta riittäisi
mutta ehkä ne sitten ottaisi vakavasti

Mielisairaat

He eivät tahdo lapsia.
He kantavat jotain, mitä kukaan ei saisi periä.

He nauravat niin kuin muutkin.
Voisit tarkkailla vaikka kokonaisen vuoden
havainnoida minunkin punaiset kumisaappaani ja pikkuruisen hymykuopan
huomaamatta silti, että meissä on jotakin vialla

He eivät hankkiudu hoitoon,
mutta jos niin kävisi, jokainen saisi kiireellisen lähetteen
muutaman pillerin jotakin, mikä pitäisi pään sopivan sumeana siihen asti
tai ehkä viikon pari valvovien silmien alla

etteivät he päätyisi luopumaan siitä, mitä sairaus on pakottanut heidät elämään.

Tämä vain hypoteettisesti siis; eiväthän he hankkiudu hoitoon.
He ovat tottuneet nauramaan kassaneitien kanssa
sanomaan seitsemästi päivässä pärjään kyllä
itkemään suihkussa, ettei edes itselle tarvitsisi myöntää mitään

He tahtoisivat olla yhtä normaaleja kuin he esittävät olevansa.
He tahtoisivat olla yhtä onnellisia kuin heidän luullaan olevan.
He yrittävät eivätkä ole
enää he toivovat vain, että joku pitäisi heistä huolta

Mutta jos joku tulisi, kädet avoinna
ole synkkä ja surumielinen minun sylissäni
minä nostan ja kannan ja pelastan
all the solace that you need, right here in my arms

en tiedä osaisinko mennä

(juna)matkalla

osaan itse etsiä paikkani
jaksan nostaa matkatavarani hyllylle
tiedän, että ravintolavaunussa on liian kallista

ja mietin
milloin yksin matkustavasta tytöstä
tuli itsenäinen nuori nainen

miehelle, jolla on kivat hampaat

laske minun kylkiluuni
siinä pinnassa, tunnet kyllä
oletko varma että jaksat

minun on niin vaikeaa olla terve

laske minun arpeni
iholla ja sen alla, löydät kyllä
oletko varma että jaksat

shh
tarkastuslaskenta

sanan "pieni" synonyymit

huomaamaton
jos huomataan, niin kuitenkin ansioton ja arvoton
häviävän hauras, heiveröisen heikko

                    joutava

                    tyhjänpäiväinen

pikkuruinen pikkuruikkuinen pikkuriikkinen
vähäinen vähäpätöinen vähälukuinen
halpa halpa-arvoinen halpalainen

                    riittämätön

                    vaillinainen

niukka, mitätön, jopa olematon
ilmanaikuinen alhainen lapsi


itseni määrittelemisessä minua auttoi synonyymit.fi

pienehkö

vähän viisas
vähän vastuullinen
   (ja kuitenkin vain vähän)

vielä vähemmän sellainen
                           joka pärjää ihan aina,

vaikka yksin
jos kukaan ei ehdikään auttamaan

ja kohta olen iso
        (pitäisi olla, ainakin)
                ihan kohta olen aikuisempi
                                                 ja osaan,

toivottavasti

olenhan isosti pieni
            
                  vähäsen riittämätön
                  valtavan hauras

pienehkö.

perhosensiipiä

sinussa on jotain oikeampaa kuin kenessäkään aiemmin

hukuttaudun sun suuhun
laulan perhosensiivistä
ja tytöstä joka ei eksynyt myrskyssä

kaukopoikaystävälleni

sinun luoksesi tuleminen maksoi kolmekymmentä euroa suuntaansa

sinun luotasi lähteminen maksoi keskimäärin kahdeksan kyyneltä

sinusta yli pääseminen maksoi vuoden ja kolme kuukautta

minä olin se, joka maksoi
tarjosithan sinä aina kahvit

arki

elämän suola on kaunis arki
          istua kiikkutuolissa
          kaakaota lempimukista
unohtaa, miksi voisin olla rikki

olen vapaa olemaan tässä hetkessä
          hiukset takussa
          villasukat jalassa
aivan varmasti hieno tulevaisuus edessä

tallennan arkea päiväkirjaan
          mietin tunteita
          nauran muistoja
kaakaossani aina ripaus suolaa

viimeinen sinusta

kirjoitan päiväkirjaani kaiken, mitä sinussa oli vialla
vapaus tule nyt kun minä yritän

sikiöasennossa

yllättäen

minä jäin

kun piti lähteä

minä jäin sänkyyn

kun olisi pitänyt olla vahva

minä jäin sänkyyn makaamaan

kun minun oli tarkoitus nousta jaloilleni

minä jäin sänkyyn makaamaan sikiöasentoon

minä jäin sänkyyn itkemään sikiöasentoon



yllättäen
löydän itseni taas tästä
sielu sikiöasennossa

en jaksanutkaan

en ollutkaan


sängyssäni sikiöasennossa
minä ja minun sieluni
taidamme nukkua vielä vähän lisää

kiitos hyvää

sillä on venytetyt korvareiät
ja suuremmat reiät sydämessä

sen paidassa on aina pitkä hihat
kankaan alla piilossa sydän ja muutakin
ei niistä tarvitse puhua

se on ostanut naamarin
ei sen silmistä voi nähdä sieluun
ei sen kieleltä maista, että jokin ois huonosti

kysy vaan mitä kuuluu, se nauraa ja kertoo että kiitos hyvää

arpia ei tule, jos ei anna haavojen umpeutua
haavoja ei ole, jos niihin ei katso

eteisessä

potkaisen hiertävät kengät jaloista
riisun takin, heitän imagon
ulkokuoren, jonka tätä päivää varten valitsin

eteisessä olen voittaja
tästä lähdin, kaiken suoritin
minussa näette todellisen selviytyjän
sankarin, joka palasi takaisin

muutaman tunnin ajan taas vapaa kaikesta
puoli vuorokautta täysin vastuuton

tässä kerrostalossa

tässä kerrostalossa
rappukäytävässä ollaan hiljaa
eikä asunnoissakaan saa huutaa
mut mulla on kengät kopisevat
ja joskus vaan unohdan vaieta

         taas yläkerta riitelee
         se nainen astiota heittelee
         mut ne huutaa hiljaa hiljaa vaan

tässä kerrostalossa
tiedän, ei pitäis laulaa hississä
tiedän et naapurin emäntä
se ei oikein pidä mun äänestä
kuulin kun se sanoi päivällä

         mut joskus tahtoo laulattaa
         ja jos on bänditreeneihin matkalla
         on vaikee olla hiljaa hiljaa vaan

tässä kerrostalossa
kerran tanssin rappukäytävässä
luulen et kaikki seuras ovisilmistään
mä vilkutin niille ja nauroin vaan
ei kukaan ehtinyt liittyy seuraan

         niillä oli jotain tärkeempää
         jotain maailmoita syleilevää
         mua katsoivat hiljaa hiljaa vaan

vanhoja sanoja, kun uusia ei ole

kynäni on nurkassa
sanoja

          ei tule

pääni kulmassa kolistellaan;
nurkasta nurkkaan kulkee juna
sanoja

          ei ole

aivoni ovat mollissa
ja kynäni sointu vähennetty
alennetut sanat

          eivät soi

hengitän mollissa
aivojeni nurkassa kynäni huutaa
ilman sanoja

            sillä sanoja

ei tule
ei ole
          

            minun runoni

eivät soi

avoin kirje

tahtoisitko pienen peikkotytön
joka on kyllä kovin pyöreä ollakseen muka pieni
kelpaisiko sulle tällainenkin
joka on liian äänekäs ollakseen niin rikki

etkä silloinkaan turhautuisi
kun en tahtoisi pukeutua muuhun kuin mustaan
kun kaikkea aivan turhaan huolehtisin
ja mun silmänaluset ois tummemmat kuin koskaan

jaksaisitko mua, sillä kuitenkin
tahtoisin olla sulle hyvä
voisin rakastaa sua aamuisinkin
vaikken muille puhu ennen puolta päivää

meillä hiljaisuus soi mollissa

yksin kotona
pakastin hurisee nurkassa
seinän toisella puolella kolistellaan

kynä raapii sanoja paperiin
hengitys on raskas
pääni läpi kulkee juna

tältä kuulostaa hiljaisuus
tältä kuulostaa yksinäisyys
ja se soi mollissa