tämän kodin ahtaus on nyt tullut uniini
näen painajaisia siitä, että herään täältä
ja kun herään vihaan
kaikkia
täällä
vihaan kaikkea täällä
haluan olla yksin yksinäisinä öinä
en niin, että seinän takana ollaan onnellisia
en tahdo pyyhkiä kyyneleitäni matkalla suihkuun
kulissit valtasivat kotini
heti eteisessä ne häilyvät seinillä
irvistelevät nurkissa
syövät minut rammaksi
73 neliötä kolmelle ja silti minut on saarrettu
ennen makasin kokonaisia päiviä sängyssä
ja välillä keittiön lattialla
huusin, kun lohduttomuus sitä vaati
(nyt minulta vaaditaan myös yhteisten tilojen siistinä pitämistä!)
olin surkeassa surujen maalaamassa kodissani kuitenkin kotona
muutama neliö omaa tilaa missä vaan
keittiö, jossa ei tarvitse hymyillä
olen etsinyt kaksi kuukautta ja kohta tukehdun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.