tänään minun sanojani tarvitaan eniten kalenterin sivuilla
(säkeistöissä rytmi ilman taukoja;
lyriikkaa, jota vain hullu voi rakastaa)
sisäisten liikenneruuhkien keskellä
ulkoisia kaaoksia paetessa
oli yllättävää muistaa
että minuakin piti joskus odottaa
sinikantiset runokokoelmat
kummallisen onnelliset valokuvat,
vaikka hampaita ei hymyillessä saisikaan näyttää, ei runoilija
enkä minä vieläkään osaa sanoa
miksi kenenkään olisi pitänyt käsittää päiväkirjani taiteena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.