Neljänneltä pianonsoiton opettajaltani opin
että rannestaccatot ovat avain menestykseen
ja että suuren septimin soinnut ovat
oikeastaan vähän yliarvostettuja
Että suussa ei voi olla lävistystä, jos tahtoo olla konserttipianisti tai vakavasti otettava tai muuten vaan onnellinen.
Ja että "pojat nyt yleensä ovatkin lahjakkaampia tässä lajissa".
Viidenneksi rupesin itse,
sillä en halunnut enää tuottaa
kovin montaa pettymystä,
ja kun opettajina olemme Jounin kanssa kuitenkin molemmat yhtä heikkoja.
Ihan pakko kommentoida, vaikka asia ei sinänsä liity (hienoon) runoosi mitenkään. Kun olin päiväosastolla, oli siellä myös hoitaja nimeltä Jouni. Ei todellakaan mikään mukava hoitaja.. hengailikin lääkäreiden parissa, koska kuvitteli olevansa niin paljon parempi kuin muut. Ekana päiväosastopäivänä luulin häntä potilaaksi, koska hän ei esitellyt itseään minulle hoitajana..
VastaaPoistaOho, Jouneilla taitaakin nykyään olla vähän huono maine, kun tämmöisiä yksilöitä on tosiaan liikkeellä. Kirjoita säkin sun Jounista runo!
PoistaNo siihenhän tulis pelkkiä kirosanoja. :D
Poista