lauantai 27. heinäkuuta
ehkä sillä on menoa
ehkä se ahdistu?
ehkä sitä ei vaan kiinnosta mustikat
sunnuntai 28. heinäkuuta
missio: selviytyminen
miksi: mielenterveyteni räjähti
ei mulla oo varaa käydä
lääkärissä viikonloppuna.
menen huomenna ja saan
lääkkeitä
maanantai 29. heinäkuuta
kiireellinen lähete nuorisopsykiatriselle
1-7 päivää
todennäkösesti jo tällä viikolla aika
lääkkeet joilla selviän siihen asti.
kaveri1 ja kaveri2 ei oo ees kysyny
lauantain jälkeen että pärjäänkö.
äiti soitti ja oli huolissaan autokoulusta.
näin sen kun olin matkalla sairaalasta
apteekkiin. se ajo autoa ja moikkas ja
sillä oli aurinkolasit ja se hymyili.
onneks oli uusi mekko.
vaikka vähän olin kyllä itkenyt, en tiiä
näytinkö siltä. vaikka ei se varmaan
sekään haittais, että antasin joskus
jonkun huomata.
nyt oon yksin eikä kukaan soita ja kysy
kuinka voit.
HALUISIN VAAN ETTÄ JOKU
PITÄIS HUOLTA
en oo pitkään aikaan lukenu sun runoja ajatuksella - anteexi, mutta nää on edelleen rakkaus. pakko tulla kertomaan että muistat yhä että tykkään hirmuisesti sun runoista
VastaaPoistaVoi <3 Ihana kuulla että oot vielä siellä!
Poistakirjoitat kauniisti. on ehkä surullista että rikkinäisyydestä saa tehtyä kauneutta, koska se itsensä rikkomisen kuulostamaan hyvältä vaihtoehdolta. olet silti aivan ihana ja sun sanat merkitsee niin paljon.
VastaaPoistaKiitos kamalan paljon! Niin, musta usein tuntuu että parempina päivinä ei oikein löydy sanoja tai ole edes tarvetta kirjoittaa. Mulle kirjoittaminen ja tämä blogikin on alkanut muodostua semmoiseksi asiaksi, millä saan pidettyä pään suunnilleen kasassa. Siten siis rikkinäisyydestä kirjoittaminen tekee mulle ihan hyvää, kai.
PoistaNämä tosin on ihan autenttisia päiväkirjamerkintöjä, enkä oikein vieläkään tiedä, miksi jaoin tämän.