olen muuten oikeastikin vähän hukassa,
että jos jossain näette sitä tyttöä
jolla punaiset maiharit ja liikaa takkuja
joka harppoo kantapäänsä kipeiksi
ja hyräilee varsinkin ajaessaan autoa,
suru silmissä vain kun katsot muualle
muina aikoina nauru ja eloisat kulmakarvat,
niin sille saa kertoa totuuksia elämästä ja jumalasta ja ehkä myös siitä itsestään,
että se osaisi välillä vähän hengittää.
(se on myös palannut näihin tunnelmiin, ja on siksi kovin kovin väsynyt.)
Samaistun tähän niin, että voisin toistella sanoja sokeasti koko päivän. Muutenkin blogis on täynnä aarteita että tekis mieli vaan jäädä aina maistelemaan ja upottautua.
VastaaPoistaVoi kiitos kamalasti! Ihana kuulla, että oon kyennyt saamaan tunteet sanoiksi niin, että joku muukin saa niistä kiinni.
Poista