viimeinen sinusta

kirjoitan päiväkirjaani kaiken, mitä sinussa oli vialla
vapaus tule nyt kun minä yritän

sikiöasennossa

yllättäen

minä jäin

kun piti lähteä

minä jäin sänkyyn

kun olisi pitänyt olla vahva

minä jäin sänkyyn makaamaan

kun minun oli tarkoitus nousta jaloilleni

minä jäin sänkyyn makaamaan sikiöasentoon

minä jäin sänkyyn itkemään sikiöasentoon



yllättäen
löydän itseni taas tästä
sielu sikiöasennossa

en jaksanutkaan

en ollutkaan


sängyssäni sikiöasennossa
minä ja minun sieluni
taidamme nukkua vielä vähän lisää

kiitos hyvää

sillä on venytetyt korvareiät
ja suuremmat reiät sydämessä

sen paidassa on aina pitkä hihat
kankaan alla piilossa sydän ja muutakin
ei niistä tarvitse puhua

se on ostanut naamarin
ei sen silmistä voi nähdä sieluun
ei sen kieleltä maista, että jokin ois huonosti

kysy vaan mitä kuuluu, se nauraa ja kertoo että kiitos hyvää

arpia ei tule, jos ei anna haavojen umpeutua
haavoja ei ole, jos niihin ei katso

eteisessä

potkaisen hiertävät kengät jaloista
riisun takin, heitän imagon
ulkokuoren, jonka tätä päivää varten valitsin

eteisessä olen voittaja
tästä lähdin, kaiken suoritin
minussa näette todellisen selviytyjän
sankarin, joka palasi takaisin

muutaman tunnin ajan taas vapaa kaikesta
puoli vuorokautta täysin vastuuton

tässä kerrostalossa

tässä kerrostalossa
rappukäytävässä ollaan hiljaa
eikä asunnoissakaan saa huutaa
mut mulla on kengät kopisevat
ja joskus vaan unohdan vaieta

         taas yläkerta riitelee
         se nainen astiota heittelee
         mut ne huutaa hiljaa hiljaa vaan

tässä kerrostalossa
tiedän, ei pitäis laulaa hississä
tiedän et naapurin emäntä
se ei oikein pidä mun äänestä
kuulin kun se sanoi päivällä

         mut joskus tahtoo laulattaa
         ja jos on bänditreeneihin matkalla
         on vaikee olla hiljaa hiljaa vaan

tässä kerrostalossa
kerran tanssin rappukäytävässä
luulen et kaikki seuras ovisilmistään
mä vilkutin niille ja nauroin vaan
ei kukaan ehtinyt liittyy seuraan

         niillä oli jotain tärkeempää
         jotain maailmoita syleilevää
         mua katsoivat hiljaa hiljaa vaan

vanhoja sanoja, kun uusia ei ole

kynäni on nurkassa
sanoja

          ei tule

pääni kulmassa kolistellaan;
nurkasta nurkkaan kulkee juna
sanoja

          ei ole

aivoni ovat mollissa
ja kynäni sointu vähennetty
alennetut sanat

          eivät soi

hengitän mollissa
aivojeni nurkassa kynäni huutaa
ilman sanoja

            sillä sanoja

ei tule
ei ole
          

            minun runoni

eivät soi

avoin kirje

tahtoisitko pienen peikkotytön
joka on kyllä kovin pyöreä ollakseen muka pieni
kelpaisiko sulle tällainenkin
joka on liian äänekäs ollakseen niin rikki

etkä silloinkaan turhautuisi
kun en tahtoisi pukeutua muuhun kuin mustaan
kun kaikkea aivan turhaan huolehtisin
ja mun silmänaluset ois tummemmat kuin koskaan

jaksaisitko mua, sillä kuitenkin
tahtoisin olla sulle hyvä
voisin rakastaa sua aamuisinkin
vaikken muille puhu ennen puolta päivää

meillä hiljaisuus soi mollissa

yksin kotona
pakastin hurisee nurkassa
seinän toisella puolella kolistellaan

kynä raapii sanoja paperiin
hengitys on raskas
pääni läpi kulkee juna

tältä kuulostaa hiljaisuus
tältä kuulostaa yksinäisyys
ja se soi mollissa

vihaan auringonnousua

jokaikinen aamu
uusi taistelu, uusi kamppailu
tahdonvoimaa: kaikki minussa paitsi aivot
huutaa sänkyyn jäämisen puolesta

sen puolesta, että saisi levätä
edes vähän, vielä vähän
ja äkkiä huomaan torkuttaneeni jo puoli tuntia

minä en jaksa ajatella huomiseen asti
jokainen päivä on selviytymistä
ei saa nukahtaa, ei saa nukahtaa,
ei vielä

ja silti illalla

minä olen niin väsynyt
etten ihan oikeasti jaksaisi tehdä enää mitään muuta
kuin maata sängyssä ja odottaa
sitä, joka on jo koko päivän koittanut minut viedä

mutta kun aurinko nousee
minä en ole vieläkään saanut unta

kun uni ei tuu

silmät kiinni
yksin pimeässä on tylsää
heiluttelen varpaita
kun uni ei tuu

kirjat kiinni
en jaksa keskittyä koulussa
päätä särkee taas
kun uni ei tuu

valot kiinni
siniset villasukat jalassa
turhauttaa
kun uni ei tuu

ovet kiinni
en jaksa odottaa, lähden ulos
viideltä on kaunista
kun uni ei tuu