lauantai 25. tammikuuta 2014

päiväkirja

lauantai 27. heinäkuuta

ehkä sillä on menoa

ehkä se ahdistu?

ehkä sitä ei vaan kiinnosta mustikat

sunnuntai 28. heinäkuuta

missio: selviytyminen

miksi: mielenterveyteni räjähti

         ei mulla oo varaa käydä
         lääkärissä viikonloppuna.
         menen huomenna ja saan
         lääkkeitä

maanantai 29. heinäkuuta

kiireellinen lähete nuorisopsykiatriselle

1-7 päivää
todennäkösesti jo tällä viikolla aika

lääkkeet joilla selviän siihen asti.

kaveri1 ja kaveri2 ei oo ees kysyny 
lauantain jälkeen että pärjäänkö.

äiti soitti ja oli huolissaan autokoulusta.

näin sen kun olin matkalla sairaalasta 
apteekkiin. se ajo autoa ja moikkas ja 
sillä oli aurinkolasit ja se hymyili.

onneks oli uusi mekko. 

vaikka vähän olin kyllä itkenyt, en tiiä 
näytinkö siltä. vaikka ei se varmaan 
sekään haittais, että antasin joskus 
jonkun huomata.

nyt oon yksin eikä kukaan soita ja kysy 
kuinka voit.

HALUISIN VAAN ETTÄ JOKU 
PITÄIS HUOLTA

4 kommenttia:

  1. en oo pitkään aikaan lukenu sun runoja ajatuksella - anteexi, mutta nää on edelleen rakkaus. pakko tulla kertomaan että muistat yhä että tykkään hirmuisesti sun runoista

    VastaaPoista
  2. kirjoitat kauniisti. on ehkä surullista että rikkinäisyydestä saa tehtyä kauneutta, koska se itsensä rikkomisen kuulostamaan hyvältä vaihtoehdolta. olet silti aivan ihana ja sun sanat merkitsee niin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kamalan paljon! Niin, musta usein tuntuu että parempina päivinä ei oikein löydy sanoja tai ole edes tarvetta kirjoittaa. Mulle kirjoittaminen ja tämä blogikin on alkanut muodostua semmoiseksi asiaksi, millä saan pidettyä pään suunnilleen kasassa. Siten siis rikkinäisyydestä kirjoittaminen tekee mulle ihan hyvää, kai.

      Nämä tosin on ihan autenttisia päiväkirjamerkintöjä, enkä oikein vieläkään tiedä, miksi jaoin tämän.

      Poista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.