torstai 23. lokakuuta 2014

harmaaksi

rakas
värjäät minut harmaaksi
syvältä

olet muistanut minuun murheellisuuden
painanut surun sisemmälle

   katso, palasin kynsiin, 
   jotka purin lyhyiksi silloin
   kun en tiennyt elämästä

en syytä:
kunpa olisit siinä taas sinä

5 kommenttia:

  1. On kyllä hieno. Toinen säkeistö on erityisen mainio.

    VastaaPoista
  2. Blogisi oli oikein mukava löytö. Täytyy palata runoihisi, kunhan pääsen töistä. Nyt pääsin vasta tähän asti, mutta pidin kovasti lukemastani. Kiitos!

    VastaaPoista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.