ja sitten oli syksy
oli kaupunki ja ikävä ja eksynyt minä,
kauneimman harmaa proge metrotunnelissa
gravity eyelids
oli yliopisto ja korkean taivaan kirjasto
on villasukat ja banaani laukussa
mutta tässä ei saa syödä,
ja ensimmäisenä lukiovuonna yliviivaustussiin liimattu maatuska
oli tutut maiharit ja kaupunki ja minä hukassa,
mutta jossakin, aina
ja aina oli syksy
Ihana tunnelma tässä. Runo liukuu vaivattomasti eteenpäin melankoliassa, mutta kuitenkaan olematta liian angsti.
VastaaPoistaAinut mikä jäi häiritsemään on tuo "on villasukat..."- kohta. Ei muuten mutta onko siinä kohtaa tarkoituksella "on", kun muuten käytät oli- muotoa?
Kiitos!
VastaaPoistaTarkoituksella vaihdoin aikamuotoa kyllä, tosin vähän sitä edelleen vielä mietin. Ylipäätään toisen säkeistön tilalle voisin laittaa jotain muuta.