tiistai 24. kesäkuuta 2014

sänki

sano mitä vaan,
mutta sinulla on maailman suurimmat surulliset silmät;
sinä sanoit tapaavasi minut yöllä puumajassa
viileydessä vihreydessä minä olisin kaikkea
        ja enemmänkin, ehkä, jos riittäisin, en vielä uskalla olla varma

ja minä valvoisin vuorokauden kuuntelemassa
laskemassa maileja ja aikaeroja mutten eroa
odottamassa
että heräät

lumihiutaleet karisevat silmäripsistäsi
etkä muista uniasi,
mutta tässä minä olen tehdään uusia

ja tässä sinä
olet kiharoita ja kaunis leuka
aamussa sängessä sängyssä minä ehkä jo rakastan

sinä siinä silmät auki - tarpeeksi

4 kommenttia:

  1. Siis.. Nämä kaksi viimeisintä runoasi ovat todella taitavia!

    VastaaPoista
  2. Olet valtavan hyvä, oikeasti! Palaan aina uudelleen lukemaan tänne ja sitten joka kerta uudelleen hämmästyn sanojasi. Sitä vaan, että kiitos ja älä lopeta. (en sitä kyllä pelkääkään)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti hämmentää minua paljon. Kiitos hurjasti!

      Poista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.