sano mitä vaan,
mutta sinulla on maailman suurimmat surulliset silmät;
sinä sanoit tapaavasi minut yöllä puumajassa
viileydessä vihreydessä minä olisin kaikkea
ja enemmänkin, ehkä, jos riittäisin, en vielä uskalla olla varma
ja minä valvoisin vuorokauden kuuntelemassa
laskemassa maileja ja aikaeroja mutten eroa
odottamassa
että heräät
lumihiutaleet karisevat silmäripsistäsi
etkä muista uniasi,
mutta tässä minä olen tehdään uusia
ja tässä sinä
olet kiharoita ja kaunis leuka
aamussa sängessä sängyssä minä ehkä jo rakastan
sinä siinä silmät auki - tarpeeksi
Siis.. Nämä kaksi viimeisintä runoasi ovat todella taitavia!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOlet valtavan hyvä, oikeasti! Palaan aina uudelleen lukemaan tänne ja sitten joka kerta uudelleen hämmästyn sanojasi. Sitä vaan, että kiitos ja älä lopeta. (en sitä kyllä pelkääkään)
VastaaPoistaTämä kommentti hämmentää minua paljon. Kiitos hurjasti!
Poista