keskiviikko 5. helmikuuta 2014

ei vääriä ikävöidä

löysin ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran
miehiä, joita mieli ei kadota
vaikka muuta väitänkin

ja myyty olin kun puhelimessa hymyilit sinä
jonka oisin hukuttanut suudelmiin
ja vieläkin johonkin


KYSYMYS: mistä tiedät, että hän oli se väärä? 
(Toim. huom. Se väärä on henkilö, joka on oikeampi kuin kukaan koskaan, mutta jonka kanssa suhteessa on väistämättä jonkinlainen perustavanlaatuinen ongelma. Mahdoton unohtaa, mutta ei sittenkään oikea.)

VASTAUS: kynnet purtuna
                       kurkku mutkalla
solmulta erotessani sanoin: "en minä säry mistään"

odottaen epäluottamuslausetta ja vaikka ei pitäisi,
niin edelleen
niin teen 

vaikka ei vääriä pitäisi ikävöidä

2 kommenttia:

  1. Minusta ihan liian usein tuntuu, että minun omani on juurikin se väärä, vaikka haluaisi olevan se maailman oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, uskonko oikeasti oikeisiin ja vääriin. Taisin kirjoittaa tämän lähinnä vakuuttaakseni itseni, ettei tiettyä melkein oikeaa tarvitse ikävöidä. Vaikka kyllä vieläkin tuntuu, että jos joku ois ollut niin lähellä täydellistä kun ihmisen on mahdollista, niin se oli se.

      Minä luulen, että ihminen muuttuu maailman oikeimmaksi silloin, kun niin päättää uskoa. Ja jos sitä oikeasti rakastaa.

      Poista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.