hei,

olenhan minäkin käyttänyt liian suuria kenkiä
kompastumatta nyt kolme vuotta;

olen minäkin laskenut kiertoja päiviä nousuja
liikaa odotettavaksi mutta kaivannut tyhmyyttäni
sisäisestä pakosta;

olen minäkin ehkä selvinnyt 
ehkä selviämässä: 
selvinnen

314. runotorstai: rakkaus

valtameren pohjasta tähän päivään asti
toivon, että rakastaisit

että sinun sylistäsi
löydän kaikki varjot joita tarvitsen

kadunreunassa

varjoja ei tarvitse pelätä
kun ne ja uusia mustan sävyjä
maalataan seinille yhdessä

mutta nyt jo monta kiertoa
lakananvaihtoa ja vastapestyä ihoa
olen yrittänyt unohtaa sinun mustelmasi

"olet minun varjoni", sanoin ja rakastin

nyt katson sinua kadunreunassa polvillaan
jos kysyt, sanon "kyllä" ja "rakastan"
enkä aio kertoa että kadun

taas

seuraavana tikkurila. nästa: dickursby

maksoin liikaa istuakseni viisi tuntia
päästäkseni kaupunkiin, johon en halua

    vastuu       vastuu       vastuu

kahvikärryn myyjä ei osaa asiakaspalvella

   otaks jotain muuta
   tahoksä kuitin
 

nyt otan kengät pois, unohdan koulukirjat laukussa
ja olen muutaman tunnin välitilassa

nyt

sammuu

valo

ollaan hiljaa nyt

ei sillä ole väliä kun

sun

kanssas

voi suudella pimeässäkin

ja on hyvä vaan kun

sammuu

valo

oo hiljaa nyt kun

laskee

aurinko

ja on hyvä nyt

Tulenkantaja

Minusta tulee uuden sukupolven tulenkantaja, kun matkustan ensimmäistä kertaa junan sijaan pakettiautolla etelään
     ja isä ei ymmärrä miksi  

MINÄ TIEDÄN:

Kirjoittamaan metrotunneleista, Katajanokan rannoista ja suuremmista laivoista
     ja helposti unohtuvasta pelosta
olemaan kehityksen lapsi
Tulemaan ikuiseksi yliopisto-opiskelijaksi, joka tietää kaiken muttei mitä sillä tehdä, ja jatkaa siksi tohtoriksi.
     liikkeesen turtuu niin helposti

Hajanainen nainen Tuomiokirkon portailla kirjoittaa pyhyydestä
uskaltamatta mennä sisään
     liikkeesen turtuu niin helposti
     lisää on enemmän kuin mikään

talvinen elegia

Jos lupaat, että et pety minuun ja (mahdollisesti) tylsään elämääni, niin minua saa jatkossa seurata myös täällä. Varoitan: en välttämättä ole niin kiinnostava kuin luulit.

En myöskään vielä itsekään tiedä, mitä tuosta tulee tai edes mitä haluaisin siitä tulevan. Mutta tervetuloa sittenkin, jos jostain syystä kiinnostaa minun ajatukset myös suorin sanoin ja kokonaisin lausein.

Ei mulla muuta. Jatkakaa. 

EDIT// Ei siihen sitten mennytkään kuin kaksi viikkoa, kun ahdistuin kaikkeen tähän avoimuuteen, ja ainakin tällä hetkellä elegiani on salainen. Toivon, että palaamme joskus, mutta en kyllä uskalla luvata mitään.

Olemma julkisia jälleen, nimimerkillä päättämätön. 

ei vääriä ikävöidä

löysin ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran
miehiä, joita mieli ei kadota
vaikka muuta väitänkin

ja myyty olin kun puhelimessa hymyilit sinä
jonka oisin hukuttanut suudelmiin
ja vieläkin johonkin


KYSYMYS: mistä tiedät, että hän oli se väärä? 
(Toim. huom. Se väärä on henkilö, joka on oikeampi kuin kukaan koskaan, mutta jonka kanssa suhteessa on väistämättä jonkinlainen perustavanlaatuinen ongelma. Mahdoton unohtaa, mutta ei sittenkään oikea.)

VASTAUS: kynnet purtuna
                       kurkku mutkalla
solmulta erotessani sanoin: "en minä säry mistään"

odottaen epäluottamuslausetta ja vaikka ei pitäisi,
niin edelleen
niin teen 

vaikka ei vääriä pitäisi ikävöidä

kiitos

tahdon vain sanoa
että rakastin eilen niin paljon

kiharoita hiuksissa,
joista sitkeimmät jaksoivat seuraavaan aamuun 
sydäntä tekstiviestissä

korkeat korot nostivat tarpeeksi kauas arjesta
enkä minä ollut vastuussa mistään

pöydässä crème caramel ja muita hymyileviä

rakastin teitä eilen niin paljon

!!!

täällä on alkanut vierailemaan

   valo


tänään en vain kaivannut riemua!
en toivonut jaksavani rakastaa

   rakastin