torstai 13. helmikuuta 2014

314. runotorstai: rakkaus

valtameren pohjasta tähän päivään asti
toivon, että rakastaisit

että sinun sylistäsi
löydän kaikki varjot joita tarvitsen

9 kommenttia:

  1. Upeasti runostasi tulee mieleeni kaipuu rakkauden syvyyteen, syvään rakkauteen, jossa ihmisen voi hyväksyä juuri sellaisena kuin hän on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihana kuulla, että näinkin vähillä sanoilla tunnelma on sinne välittnyt.

      Poista
  2. Tykkäsin hurjasti! Vähän sanoja, paljon tunnetta. Ensimmäinen säepari olisi riittänyt melkein yksinäänkin, joskin toinenkin on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiva kuulla! Nää olikin itseasiassa alunperin kaksi ihan erillistä ajatusta, kunnes tajusin, että toimivat myös yhdessä hyvin.

      Poista
  3. Tää on niin hieno, tykkään!

    VastaaPoista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.