torstai 23. lokakuuta 2014

341. runotorstai: läpinäkyvä

ylihuomenna kansallismuseossa
sirottelen epämääräisyyksiä
ja kierrän taas keskeisen

näe minut läpi ja halaa sittenkin

16 kommenttia:

  1. Alku mystinen, loppu äärettömän kaunis ja herkkä!

    VastaaPoista
  2. Tuo loppu on niin totta. Tai toivoisi olevan..

    VastaaPoista
  3. En oikein nyt hahmota tätä. Itsestäni on ainakin kovin inhottavaa, jos joku tavallaan aluksi katsoo vain läpi ja sitten vähän kuin esittäisi jotenkin huomaavansa.

    Jos joku vertauskuvallisesti sanoen katsoisi suoraan sisälle, niin eikö se esitettäisi vähän toisella tavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, katsoo sisälle. Hyväksyy sen, mitä sisällä on. Ei ota niitä asioita esille siinä tilanteessa, menee läpi. Mutta hyväksyy.

      Niin minä tämän koen.

      Poista
    2. Edelleen, eikö se silloin esitettäisi toisella tavalla, jos katsoo toisen sisälle - ns. sydämeen?
      Jossakin tilanteessa voi ihmisen todelliset tarkoitusperät ja aikeet olla hyvinkin läpinäkyviä, vaikka kuinka niitä yrittäisi sokeroida ja kuorruttaa. Jossakin tilanteessa voi vilpillisyys olla läpinäkyvää, jonkun rehellisyyden fasadin läpi. Tosinaan voi olla kuin ilmaa jollekkin ihmiselle, helposti sivuutettavissa oleva seikka ja kuitenkin teeskennellään kiinnostunutta.

      Eihän ikkunan tarkoitus esim. ole se, että sitä tai sen sisään katsottaisiin. Siitä katsotaan ulos, sitä mitä sen takana on.

      Poista
    3. Sori hannele, sun pitäis varmaan vastata, mutta.. Tämä KK ei ole sinun runosi. Sinä voit esittää sen toki toisella tavalla, jos haluat. Tämän runon kirjoittanut on päättänyt kirjoittaa näin.

      Olemme erilaisia kirjoittajia, ajattelemme eri tavoin. Ja minusta se on vain hyvä asia.

      Poista
    4. Juu, tässä vähän ihmettelin, että en ymmärtääkseni sinulta mitään kysynyt. Ei minua sinun tulkintasi alunalkujaan kiinnostanut yhtään.

      Poista
    5. Vastasit mun kommenttiin.. Eli kysyit multa. (Sori hannele tää, häivyn nyt.)

      Poista
    6. Eiku mielestäni kyllä klikkasin tuota lisää kommentti linkkiä, en sitä vastaa linkkiä kommenttisi alapuolella. Se eka kommenttinihan näkyisi muuten selaimessa harmaalla pohjalla kommenttisi alapuolella, niin kuin nyt tämä ketju.

      Näissä lyriikoissa on esimerkki, miten usein tulkitsen läpinäkyvyyden.
      https://www.youtube.com/watch?v=3YOEO7jtIs4

      Poista
  4. Kirjoitin tähän pitkän vastauksen, mutta jostain syystä blogger ei sitä osannut lähettää! Lyhyt summaus siis tässä, vaikka ei kyllä varmaan jää lyhyeksi sittenkään.

    Kiitos ensinnäkin kaikista kommenteista, innostuin tästä keskustelusta ja teidän näkökulmista. Saa kritisoida ja olla eri mieltä, kaikki otetaan mielenkiinnolla vastaan.

    Mitä tulkintaan tulee, mielestäni runoudessa kaikkein vähiten tulee ajatella sanalla olevan yksi universaali ja ainoa oikea määritelmä ja käyttötapa. Siten koen olevani taitelijana täysin oikeutettu tähän runoon. En ehkä enempää ala enää avaamaan sanan tai runon merkitystä itselleni, sillä jos minulla on oikeus kirjoittaa mitä tahansa, on lukijallakin tulkita toisin ja olla tyytymätön.

    Lisäksi mulle tämä blogi on merkitykseltään runopäiväkirja, ei siis esimerkiksi loppuunsa hiottu runokokoelma, jossa tätä siis en yrittäisikään saada julkaistuksi. Täällä mulle on tärkeintä tietyn tunteen, ajatuksen, tarinan tai hetken välittäminen, ei siis täydellisen runon tavoittelu (vaikka toki tahdon julkaista vain edes jossain määrin valmista tekstiä, ja joitakin runoja hioin huomattavasti enemmän). Muiden kommenteista päätellen koen vähintäänkin välttävästi tässä onnistuneeni, ja vaikken olisikaan, niin tulipahan kokeiltua, laitettua sanoja tällä kertaa näin. Jos kaipaat valmista runoutta, en voi suositella blogiani.

    Kiitos kuitenkin teidän näkökulmista aiheeseen ja tähän runoon, mielenkiinnolla luin ja pohdin ja voi olla, että näiden ajatusten hiomana syntyy vielä jotain ihan uuttakin.

    Lisäksi mainittakoon, että Hapuilemassa oletettavasti tarkoitti sitä, että olit Kristian kommentoinut vielä hänen sinulle osoitetun vastauksensa alle tähän kommentiketjuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joskus aikaisemminkin jossain sanonut ja muiden kirjoittajien kanssa erilaisissa kirjallisuustapaamisissa tästä puhunut, että runon sisältö on kaikki sen tulkinnat. Mutta sillä on kuitenkin aina kirjoittajalle se tietty premissi.
      Kysyin kysymykseni ihan vain siksi, koska kirjottamassasi tekstissä selvästi on se premissi, mutta olit esittänyt sen tavalla, jonka tulkitsen edelleen toisin kuin tekstissä on mahdollisesti tarkoitettu. Eli se tietty tunne, jota halusit välittää, ei välittynyt minulle ehkä kirjoittajana toivomallasi tavalla.

      Olen myös oikeastaan aika varma, että kaikessa kiihkossaan, hapuilemassa luuli ensimmäisen kommenttini olevan vastaus hänen kommenttiinsa.

      Bloggerin vastauskentisä on ilmeisesti rajallinen merkkimäärä.

      Poista
    2. Kato Kristian, nyt mä vastaan sulle, sun kommenttiin! Ja ei mulla muuta sanottavaa kuin.. No ei yhtään mitään.

      (Sori Hannele, oli ihan pakko. Kiitos kommenttisi viimeisestä kappaleesta, olit oikeassa. Mutta sähän mut tunnet.)

      Poista
    3. Pakko kysyä, että jos on hankalaa niin pitääkö siitä tehdä kaikkien ongelma?
      En ole misään vaiheessa osoittanut kommentointiani sinulle, en ole ollut kiinnostunut tulkinnastasi, enkä teidän sosiaalisista suhteistanne ja kytköksistä toisiinne.
      Osoitin mielenkiintoa kommentoimaani kirjoitusta kohtaan, enkä kaivannut mitään angstin ja ahdistuksen käryistä kimpoilua huomioimastani seikasta.
      Hämmästyttävän omistuhaluisen oloisesti suhtaudut johonkin, jota et itse ole kirjoittanut.

      Ylipäätään heräsi tässä sellainen tunne, että jos ei kaipaa kommentteja kirjoittamisestaan, niin miksi sitten on jättänyt kommentit käyttöön? Jos odottaa pelkkiä makeita ja ruusun terälehtisiä sanoja sekä kiitoksia niin voisi jättää siitä vaikka maininnan tekstinsä alkuun, niin tälläiset kirjoittamiseen tosissaan suhtautuvat kirjoittajat tajuaisivat pitää vertauskuvallisen turpansa kiinni.

      Poista
    4. "Kiitos ensinnäkin kaikista kommenteista, innostuin tästä keskustelusta ja teidän näkökulmista. Saa kritisoida ja olla eri mieltä, kaikki otetaan mielenkiinnolla vastaan."

      Ehdottomasti kaipaan kommentteja kirjoittamisestani, enkä muuta ole väittänytkään.

      Muuten en koe tarvetta enää enempää sotkeutua tähän keskusteluun, mulle ei ole ongelma, että olet eri mieltä.

      (Ongelma tosin on aika epäkunnioittava tapa, jolla puhut toiselle ihmiselle, joka käytti oikeuttaan keskustella runosta siinä missä sinäkin. Ollaan kohteliaita täällä kaikille, kiitos.)

      Poista
    5. Ilmaisin vain rehellisesti, että minua ei kiinnostanut henkilön vastaus, joka ei kommentoimaani tekstiä ollut kirjoittanut. En ollut ajatellut rehellisyyden mudostuvan kenellekkään ongelmaksi.

      Poista
  5. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.