perjantai 6. joulukuuta 2013

tiedätkö sinä

luen Orwellia ja suunnittelen pelastavani yhteiskunnan
mutten tiedä, kuinka itse jaksaisin olla olemassa

        selvää on kuitenkin, että maailmantalous ja minä
        taidamme molemmat olla yhtä huonossa kunnossa

voitan poikkeuksetta shakissa
mutten tiedä, miten kaataisin kuninkaat pääni sisällä

        siellä kun ei toimi samat taktiikat
        joilla hallitsen ruutuja laudalla

olen myös oppinut, miten saada myrskytuuli tuntumaan vakaalta
mutten tiedä, mistä löytäisin vaihteeksi tyyntä

        silloinkin kun luulin selvinneeni
        taisi oikeastaan kyse olla tottumisesta

---

en siis katsoisi ollenkaan pahalla,
jos joku tahtoisi vähän vaihdella tietoja
kahvikupin äärellä, kommenttilaatikossa,
salaisissa tapaamisissa tai sähköpostilla

2 kommenttia:

  1. todellisuuspakoilen,

    mutta olen alkanut pelkäämään, että myrskytuuleni vakaantuvat ja tyyneyden saavutan vain kemiallisten reaktioiden avulla,
    pienillä pillereillä,
    jotka liian usein hukkuvat johonkin promilleihin

    ja siltijuurisiksi vahvistuvat

    ja tekevät minusta väärän.

    (paljon en osaa sanoa, mutta sen tahtoisin, että sanasi ovat kauniita kuitenkin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos ihanasta kommentista! Mukava kuulla varsinkin sinulta, kun omasikin ovat varsin kauniita.

      Poista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.