sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

hulluutta

löydä kuoresi
oranssia ja minä olin siinä

en minä voi olla ainoa asia joka tekee sinut onnelliseksi

sinä särjet minut kertomalla mitä tunnen

minä sanoin samoin ja sitten:
     emme pärjää    emme selviä
     emme yksin;    vielä vähemmän yhdessä, pelkään

liian rikki liian kaukana               sinä olet liian parasta hukattavaksi.


olen jo kiinni
mutta tiedän -- minun pitäisi tietää
sanoa; kuiskata (ehkä ennemmin sitä onhan korvanjuuresi salaisuuksien tukikohta)
aivan sama kunhan sanoisin sen ääneen sanoisin -


ei kaksi näin rikkinäistä voi olla yhdessä.

3 kommenttia:

  1. Välillä mietin olemmeko me sama. Ehkemme kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi mullakin on vain ajoittain ollut tämä tunne.

      Välillä koitan löytää normaalin poikaystävän ja turhaudun, kun ei ne ymmärrä mitään.

      Poista
    2. "normaali poikaystävä" on ehkä aihe, josta voisin puhua ikuisesti ja samalla en ikinä.

      Poista

Kaikki tunteet ovat omiani, aivan kaikki tarinat eivät.