rakkaus saattaa olla kuuro

siniaaltomaista ääntä muistona sinusta
1500 hertsiä molemmissa korvissa

        jatkuvasti

eilinen musiikki oli liikaa minun korvilleni
sillä ääntä absordoivat palaset olivat taas kotona
ja tiesin, että lääkärini haluaisi kysyä
                          mikä sinua oikein vaivaa?

minä melkein jäin sinun takiasi

       mutta kuules, olen jo oppinut vähän
       olisihan sääli, jos nyt lakkaisin kuulemasta,
       sillä ethän sinä sitten voisi kosia laulaen

sokeaa tämä ei ole,
mutta kuurous ei ole yhtään poissuljettua
     näillä korvilla
     (ja sinun äänellä) 

mutta kyllä minä hankkisin vaikka hyperakusian takiasi
sillä tinnitykseen voi aina ottaa alpratsomaania
mutta sinä et häviä tästä päästä millään

mökkipolulla

hei mustikkasuu,

     muistathan, kun palaneet kielet olivat onnea nekin?
     mummon paahtamia perunoita ja tikkupulla nuotiolla
     kun ruoka oli niin hyvää, ettei millään millään olisi malttanut odottaa

ja entäpä silloin,

     kun maitohampaat tipahtelivat yksittäin pois
     mitäs siitä, joskus joutuu luopumaan!
     ei meistä muuten aikuisia tulisi

uskothan siis myös,

     että haavat polvissa kaatumisen jäljiltä
     ovat vain todisteita siitä, että jalkasi kantoivat
     että sinä se vasta jaksatkin juosta lujaa!

kuules silkkikorva,

     nyt meidän täytyy jatkaa matkaa
     ollaan vaan vähän varovaisempia tällä kertaa!

asunto 39

tämän kodin ahtaus on nyt tullut uniini
näen painajaisia siitä, että herään täältä
ja kun herään vihaan

            kaikkia
            täällä
                        vihaan kaikkea täällä

haluan olla yksin yksinäisinä öinä
en niin, että seinän takana ollaan onnellisia
en tahdo pyyhkiä kyyneleitäni matkalla suihkuun

kulissit valtasivat kotini
heti eteisessä ne häilyvät seinillä
                           irvistelevät nurkissa
                           syövät minut rammaksi

73 neliötä kolmelle ja silti minut on saarrettu

ennen makasin kokonaisia päiviä sängyssä
           ja välillä keittiön lattialla
           huusin, kun lohduttomuus sitä vaati
(nyt minulta vaaditaan myös yhteisten tilojen siistinä pitämistä!)
           olin surkeassa surujen maalaamassa kodissani kuitenkin kotona

muutama neliö omaa tilaa missä vaan
keittiö, jossa ei tarvitse hymyillä
olen etsinyt kaksi kuukautta ja kohta tukehdun

puhdasta

me juomme tähdistä uutettua teetä
unelmoimme kokonaisia maailmoita
sillä nuoruus on aina puhtaampaa kuin kritiikki

meidän iässämme on vielä lupa
nousta varpailleen, ojentaa jokainen sormi
kokeilla, montako pilveä jää kiinni
voiko auringosta saada otteen?

epäonnistumiset tapahtuvat ensimmäisiä kertoja
vielä meidän ei tarvitse niitä pelätä

lopputulos

joko jumala on olemassa
tai sitten kaikki päättyy siihen, etten jaksanutkaan

palan

ihan pian minä palan pohjaan
jos joku ei ehdi kääntää levyä pienemmälle
minä sulan pois kuin sokeripala kahviin
eikä minua sitten enää tavoita

minä palan enkä palaa
mutta hiivun niin hitaasti,
ettei kukaan ehdi huomata

minä olen niin hajanainen kuin nainen hajalla ikinä voi olla
etsin elämän tarkoituksen itseni ulkopuolelta
sillä minussa ei ole enää mitään

yhteiskuntafilosofian essee

me tiedämme, kuinka saada myrskytuuli näyttämään vakaalta
vaikka myönnämme toki, ettemme tunne rauhaa

              tiesitkö, ettei yksikään jumalaa leikkivä tiedä yhtään sinua paremmin,
              miten luomansa maailman saisi toimimaan?

tasapainoista sommitelmaa ei ollutkaan
rukoilkaamme siis, että Smithin näkymätön käsi ilmestyisi

milloin teimme taidetta siitä,
ettemme osaa

              tiesitkö, että opintoraha, jolla ostit tänään ruokaa, oli lainarahaa,
              eikä valtio tiedä, millä voisi koskaan maksaa sitä takaisin?
              (itse asiassa se tietää jo, ettei ikinä pysty!)

viat pystyisin minäkin nimeämään
sinä toiset tuhatta epäkohtaa
mutta ratkaisut:
                           tuulen tavoittelua
                           hyväntahtoista arvailua

                           teorioita
                           utopioita

kaikki kaatuu ihmiseen

              oletteko huomanneet, että koko ihmiskunta huutaa
              että joku tulisi ja pelastaisi?

              Hobbes ei ollutkaan niin tyhmä kuin aluksi näytti

demokratia ei toiminut, saisimmeko suvereenin

rendez-vous

tänään minä puin kaikista korkeimmat korot
sillä surullisellakin on oikeus olla kaunis

treffeillä Mika Waltarin kanssa
kopisen kirjaston käytävillä
katsokaa, minä olen!

tähti

sisko sinä olet minulle ainakin puoli aurinkoa
korkealentoista ja huikaisevan hienoa
mutta lähellä

tähtitaivaan kulma, josta sain kiinni
sinun kanssasi minua ei huimaa

en ihan vielä ymmärrä
että seuraavat seitsemän kuukautta olet olemassa vain postikorteissa
että tuskin saan niiden käsialasta selvää,
sillä sinulla on kiire ahmimaan lisää maailmaa

minä en millään tahtoisi päästää irti nyt