meillä hiljaisuus soi mollissa

yksin kotona
pakastin hurisee nurkassa
seinän toisella puolella kolistellaan

kynä raapii sanoja paperiin
hengitys on raskas
pääni läpi kulkee juna

tältä kuulostaa hiljaisuus
tältä kuulostaa yksinäisyys
ja se soi mollissa

vihaan auringonnousua

jokaikinen aamu
uusi taistelu, uusi kamppailu
tahdonvoimaa: kaikki minussa paitsi aivot
huutaa sänkyyn jäämisen puolesta

sen puolesta, että saisi levätä
edes vähän, vielä vähän
ja äkkiä huomaan torkuttaneeni jo puoli tuntia

minä en jaksa ajatella huomiseen asti
jokainen päivä on selviytymistä
ei saa nukahtaa, ei saa nukahtaa,
ei vielä

ja silti illalla

minä olen niin väsynyt
etten ihan oikeasti jaksaisi tehdä enää mitään muuta
kuin maata sängyssä ja odottaa
sitä, joka on jo koko päivän koittanut minut viedä

mutta kun aurinko nousee
minä en ole vieläkään saanut unta

kun uni ei tuu

silmät kiinni
yksin pimeässä on tylsää
heiluttelen varpaita
kun uni ei tuu

kirjat kiinni
en jaksa keskittyä koulussa
päätä särkee taas
kun uni ei tuu

valot kiinni
siniset villasukat jalassa
turhauttaa
kun uni ei tuu

ovet kiinni
en jaksa odottaa, lähden ulos
viideltä on kaunista
kun uni ei tuu