rytmit

nainen ilman huulipunaa
voi rakastaakin tanssia
rytmit  painuu kantapäihin
silmät kiinni massoihin

kummallinen

hei, sinä et nyt ole kunnollinen
kummallinen: makaat lattialla

lähetellen lennokkeja naapuriulottuvuuksiin

nauroit itse alisuoriutumiselle mutta tämä onkin satiiria
sitä paitsi appelsiinimehuun on varaa taas huomenna 
ja siten kaikki voi olla ihan hyvin

ratkaisu

tarkistan postin kahdesti päivässä
jos välioven takana odottaisikin kirje:  

                             kaikki on hyvin nyt
                             älä itke suihkun lattialla, 
                             lämmitys toimii taas ja sinä olet kultaa

syksy

ja sitten oli syksy
oli kaupunki ja ikävä ja eksynyt minä,
kauneimman harmaa proge metrotunnelissa
     gravity eyelids

oli yliopisto ja korkean taivaan kirjasto
on villasukat ja banaani laukussa
     mutta tässä ei saa syödä,
ja ensimmäisenä lukiovuonna yliviivaustussiin liimattu maatuska

oli tutut maiharit ja kaupunki ja minä hukassa,
mutta jossakin, aina
ja aina oli syksy

341. runotorstai: läpinäkyvä

ylihuomenna kansallismuseossa
sirottelen epämääräisyyksiä
ja kierrän taas keskeisen

näe minut läpi ja halaa sittenkin

harmaaksi

rakas
värjäät minut harmaaksi
syvältä

olet muistanut minuun murheellisuuden
painanut surun sisemmälle

   katso, palasin kynsiin, 
   jotka purin lyhyiksi silloin
   kun en tiennyt elämästä

en syytä:
kunpa olisit siinä taas sinä

kylmä

meri keuhkoissa
kylkiluut suojaamassa tyhjää

kerrankin näin

roskan saa itkun lailla oksennettua,
olla hetken vapaa
    kylmä,
en välitä.

hyökyaaltoja

riittämätön runoilija
ei suurimpien tyrskyjen rantaan rikkouduttua
saakaan enää sanottua

tuule

seistä metrolaiturilla liian lähellä reunaa
tuuli

omistaa tuuli
uudessa kappelissa, meren hetkessä

tuule enemmän, olen suruinen
tuule ja auta unohtamaan,
auta, etten edes yrittäisi
saada otetta

hypotermia

vastarannan ruumiit
tavoittamattomissa, mutta valaistut
ilkkuvat

et jaksanut yrittää;
et pääsisi vaikka yrittäisit