jotten raunioituisi

pitkiin hiuksiin takertuu niin helposti tuulessa
toisten hukkaamia haaveita
onnettomien sielujen vasara ja nauloja

kaipuut jättävät valtameren rauniot
hymyyn tyhjän häivähdyksen:
tämä torso ei enää jaksanut pelätä
hän pelastautui passiivisuuteen

   hyräillen 
       karistan hätähuudot hiuksistani

onhan minulla omatkin illuusioni elvytettävinä

319. runotorstai: armo

minä pelkään 
valtamerten mittaisia tapauksia
maailmansodan dimensioita
ja avaruuden informaatiosisältöä

nyrjähdän,
ja armo on suuri -- kaukana

ajelehtimassa

suunnittelitko?

kohta 23b ei kyllä varmaan toteudu
  eikä mikään muukaan, minkä sen varaan rakensit
ja tuohon kouluun on aika vaikea päästä.
mutta jos se sulle toimii

ajelehtimassahan täällä ollaan
airotta rukoilemassa sopivaa rantaa

ehkä saatat kompastua kauniiseen mieheen
kahdeksastaneljään-vankilaan ja keskenmenoon
sinuna en luottaisi liikaa jalkoihisi

vaikka toki jotkut
jopa selviää terveenä

tuulentupa

minä olen jo hienontanut unelmani nieltäväksi
ohueksi tomuksi

helpommin unohdettaviksi

olen valmis elämään sirpale sisuksissa
palana kurkkuun nouskoot vanhat tuulentuvat
kerran vuodessa kaduttaviksi

avain

olikohan onni siellä jossain
kannattavuuslaskelmien varjossa
tärisevillä käsivarsilla

ehkä tyytyminen onkin avain puuttuvaan
ja kantapäihin asti kulkevan kihelmöinnin unohtaminen
ei yhtään huonompi idea

ehkä unelma ei kuitenkaan olisi totta enää minun keittiössäni

ou la mort

aamukolmeen luin vaikeita sanoja mantereen yhtenäisyydestä
liberté, égalité, fraternité  
ja oikeusvaltion periaatteet siskoillekin
harhassa, jossa tulevaisuuden takaavat vihreät alleviivaukset

ihan vahingossa
koko päivän armoa pyytäneet silmät olikin uutinen teljennyt auki,
enkä aivastuksiltani ehtinyt nukkumaan

kello 5:39
sanon vitun venäjä ja vastalauseena kaikelle
unissakävelen puoli vuorokautta

hei Eurooppa, me ollaan kohta sodassa
enkä minä pysty parantamaan maailmaa
anteeksi jo valmiiksi: en ehkä uskallakaan yrittää

liberté, égalité, fraternité
ou la mort

sisko

Sinun käsialasikin on kiharaa. Sinä olet kaikista väsynein, sinä teet pitkää päivää Prisman kassalla ja saat itkeä, kun juhlat eivät kestäneetkään aamuneljään. Kellarin komein mieskin vei jo vatsalihaksensa ja parransänkensä mukanaan, ei jättänyt sinulle puhelinnumeroita tai karheisiin sanoihin piilotettuja lupauksia, myötätuntoisen katseen vain, vaikka ethän sinä sitä tajunnut.

Haavasi nautit eau de toilettella ja kolmella sokeripalalla, onneksi illalla on taas halvan rakkauden alennusmyynti ja värivalot, joihin on helpompi uskoa kuin jumalaan.

Sinä sanot olevasi jalat maassa -tyyppiä, mutta mitä pakenet 13 sentin koroillasi?